torstai 25. elokuuta 2016

Synnytys

Kirjotin tosiaan jo yhen kerran mun synnytyksestä ihan kokonaan valmiin tekstin, mut sit en vaan uskaltautunut jotenkaan sitä julkasemaan. Onhan se senverta henkilökohtanen tapahtuma. Se on kuitenkin aihe joka monia kiinnostaa ja mäkin lueskelin muiden synnytysjuttuja jonkuverran vielä raskaana ollessani. Eli jos kokeilisin nyt uudestaan tehdä, ei ihan niin yksityiskohtaista kirjotusta.

Olin ite siis jotain synnytyskertomuksia lueskellu ja ottanu selvää et mitä siinä tarkemmin sitte tapahtuu. Kuunnellu kavereiden ja tuttujen kertomuksia synnytyksestä.
Silti ei siihen pysty mitenkään valmistautumaan, koska et tiedä etukäteen yhtään minkälainen sun oma synnytys tulee olemaan. Se pitää jokaisen itse kokoa, ennekun sen pystyy ymmärtämään oikeasti mitä kaikkea siinä tapahtuu.

Mulla ei ollut mitään synnytyspelkoa ja mietin vaan et kyllä se varmasti sattuu mut jokainen siitä on selvinnyt. Olin myös ajatellu, et koitan pärjätä ilman kipulääkkeitä mahollisimman pitkää.
Mun synnytys ei sitten tosiaan ollu mistään helpoimmasta päästä ja siinä meinas usko ja toivo koko hommaa loppua monee kertaan.

Neidin maailmaan tulon merkit alko sillon lauantaina 6.2 päivällä vatsakivuilla joita sit aloin epäilee supistuksiks, koska vastaavia ei ollu koko raskausaikana ja oltii jo niin lähellä loppua.
Kyselin vielä mun kätilökaverilt et oisko nää nyt niitä supistuksii ja sano et on!
No siitä alko sit jännittäminen et nytkö tullaan.
Iltaan kohti supistukset lisäänty ja kipeytyi.
Soittelin joskus siinä illalla n. klo.19 maissa sairaalaan ja kerroin kivuista.
Siinä vaihees ne tais tulla n. 10-20min välein.
Sain ohjeet pysyä kotona siihen asti kun väli olis 5 min jos kestää kipujen kanssa. Käski ottaa panadolia jos tuntuu siltä.

Siinä sit vaan kärvistelin supparien kaa ja laiteltii kamoja valmiiks jos tulee viel illan aikana lähtö.
Parin tunnin päästä mul meni limatulppa ja sit alko tulee supistukset n.5min välein ja aateltii et nyt lähetää.

Sairaalaa päästyä laitettii käyrille jotta nähää niiden voimakkuus ja tiheys ja tarkastettii kohdunsuun tilanne. Kohdunsuu oli auki vasta 1-2 cm. Eli ihan alkumeträillä oltiin.
Piti odotella pari tuntia, jolloin tilanne katottas uudestaa.
Kun yöllä katsottiin tilanne uudestaan, ei ollut tapahtunut mitään edistystä.
Kätilö näytti paikan johon päästäis lepäilee, koska kello oli siinä vaiheessa jo jtn 3-4 yöllä.
M nukku siinä sitte viereisessä pedissä ja mä en pystyny nukkumaa niiden kipujen kanssa.
Jossain vaiheessa siinä aamuyöstä mul meni lapsivedet ja menin sanoo kätilöille jotka anto mulle kuivat sairaalavaatteet, ettei tarvinu olla omissa märissä housuissa.

Mut pistettiin taas lepäämään ja sanottiin että tullaan siihen laittamaan jossain vaiheessa käyrille.
Jossain vaihees siin aamulla supistukset loppu kokonaa pariks tunniks.
M heräili siin joskus aamulla ja kyseli tilanteita.
Purskahin vaan itkuun, koska olin tosi väsyny valvotun yön ja kipujen takia.

Jossainvaihees siin aamupäivästä mut siirrettii sit osastolle lepäämään ja tarkkailtavaks.
Taas käskettii nukkuu, mut en psytyny nukkumaa.
Aina kun meinas nukahtaa tuli supistus.
Joskus iltapäivällä sit katottiin taas tilannetta ja kohduunsuu edellee vaa 2-2,5cm auki.
Siinä vaihees tuli taas itku ja epätoivo ettei vauva synny koskaa.
Illalla supistukset taas tihenty ja meijän piti kävellä ympäri sairaalaa ja kattoo kellosta väliä ja yhen supistuksen kestoa. Sit meijät siirrettii synnytys salii.
Kätilö kävi siin moikkaamas ja tsekkaamas tilanteen ja jätti sinne lepäämää.
Aamulla aletaan käynnistää jos ei tilanne etene iteksee, miltä vähän vaikutti.
Sain siinä illalla ja yöllä kipupiikin en muista enää ainetta, ja unilääkkeen 3 aikaan yöllä, et saisin ees hetken nukuttua. Siinä vaiheessa meinaa olo oli jo todella loppu. Sit olin onneks nukahtanu ja ma aamulla heräsin lääkärin herättelyyn, joka tuli laittaa kanyylia ja alettii laittaa oksitosiinia.

Sitä sitte tiputeltii ja annosta lisättii koko pv, ja silti ei meinannu mitää tapahtua.
Olin koko pv syömättä ja juomatta jos joudutaa leikkaamaan.
Aamupäivällä laitettiin vauvan päähän kiinni anturit millä sai seurattua tarkemmin vauvan sydänääniä.
Jossain vaiheessa päivää sain ekan epiduraalin, koska supistukset teki niin kipeetä. Olin yöllä koittanu ilokaasua, mut tuli vaa tosi huono olo ja meinas tulla oksennus eikä auttanu mitää, nii se loppu siihen.

Yritin siltä kätilöltä kysellä siinä syytä miksei supistukset avaa kohdunsuuta, muttei osannu sanoa.
Siinä sit suunniteltiin jo sektiota jos ei iltaa mennessä lähe syntymää, koska lapsivesien menosta jo niin kauan.
Siinä sit iltaa kohden ku mentii alko tapahtumaa editystä ja kohdunsuu oliki auennu 6cm.
Sain uutta epiduraalii edellisen loputtua.
Siitä pari tuntia nii kohdunsuu olikin auki ja siinä vaiheessa mut valtas niin helpottunu olo ku tiesin et nyt ollaan jo lähellä. Enää pitäis pusertaa se vauva ulos.

Parin ponnistelujen jälkee, huone pamahti täytee porukkaa ja sanottii vaa et nyt on kiire saada vauva ulos, koska sykkeet oli laskenu niin roimasti.
Mä en keskittyny yhtää mitä siel tapahtu vaan ainoastaan siihen et keskitän mun kaikki voimat ponnistamisee.
Revittii imukupilla ja muuta mukavaa ja viimein muutamien ponnistuksien jälkee näin kuinka vauva olikin siinä. Purskahdettii molemmat itkuu ja se hetki oli niin epätodelline ja sanoinkuvaamaton.
En voinu uskoa et nyt se on vihdoin ohi, parin pv tuska ja saadaa meijän rakas viimein sylii.
Maailman hienoin tunne ja meinaa tulla vielki itku ku mietin sitä hetkeä.<3

Terve pieni tyttö mitoin 3060g ja 50 cm saapui viimein maailmaan klo.19,26 maanantaina 8.2, ja tarkasti laskettuna päivänä vielä.

Synnytyksen jälkeen mulle sitten kerrottiin miksei synnytys käynnistynyt luultavasti normaalisti. Vauva oli virhetarjonnassa ja tuli ulos otsa edellä. Pää siis kaksinkertaisen kokoinen ja se syy myös sykkeiden laskuun ja kiireeseen saada pian ulos.
Vauvan päähän jäi imukupista jäljet joita ensin vähän säikähin, koska näytti aika hurjilta, mut ne parani tosi nopeesti, ihan muutamissa päivissä oli jo lähes poissa. Ruvet kesti pitkään.

Siitä sit siirryttiin perhehuoneeseen tutustumaan nyyttiin<3





Mulle ei jäänyt mitään synnytyspelkoa eikä traumoja mitä ihmettelen kyl itekki vaikka niin rajua hommaa se oli. Synnyttäisin vaikka heti uudestaan, se kaikki kipu ja tuska on tuon pienen ihmisen arvoista ja sen kaiken koettelemuksen unohti sillä sekunnilla kun näki oman lapsen ja sai hänet syliin.

Eli haluan vielä kyllä ainakin yhden lapsen.
En ihan vielä, mutta tässä lähivuosina kyllä :)

Torstaina päästiin sitten kotiin ja siitä alkoi meidän täysin uusi elämä uuden tulokkaan kanssa<3




<3A

torstai 11. elokuuta 2016

6 kk neuvola ja kuulumiset

Tänään aamulla kävin salilla ennen neuvolaa tekemässä olkapää-ojentaja reenin.
Tänään sujui reenitkin ihan hyvin jo. Alkuviikkona ei oikeen reeni maistunu, mulle tuli parin viikon tauko kun olin kipeenä, sillon ei passaa reenata ja leikkiä terveydellä.
Ekat reenit ton tauon jälkee oli aika tuskaa eikä meinannu lähteä oikeen.
Eka reeni vielä jalkareeni eli kaikista rankin. Ainakin meni kyllä perille, koska edelleenkin jalat kipeenä. Ei siis mennyt tosiaan hukkaan vaikka tuntu ettei nappaa ollenkaan.
 Treenin jälkee äkkiä kotiin syömään suihkuun pikaseen, jotta keritää neuvolaa. 




Ei oltu nähtykkään meijän omaa neuvolatätii pariin viime kertaan, kun aina ollut joku sijainen.
Ensin juteltiin perus kuulumiset, miten meillä on mennyt ja tytön kehityksestä ja ruokailusta.
Nyt voidaan ottaa viljatuotteet meidän ruokailuun mukaan ja ainakin 2 kiinteetä ruokaa maidon lisäksi vois antaa tällä hetkellä.
Eli heti huomena aamulla ajattelin et annan vähän puuroa maistella.
Kehityksessä meillä mennään edellä,todella kehittynyt ja tarkkaavainen tyttö.

Paino on 7415 g ja pituus 67,4 cm eli painoa ei oo tullut kun parisataa grammaa viimekerrasta.
On ihan normaalia, kun tyttö on niin aktiivinen liikkuja nykyään.
Ja jossain vaiheessa se painon huikea nousu alkaa vähitellen aina hiipumaan.

Tänään täällä on myös kiipeilty ihan kunnolla ja noustu kokoajan polviseisontaan. Tyhjensin astianpesukonetta, niin yksi pikku termiitti oli halukas apulainen ja kovasti ois ollu kiinnostusta mennä pesukoneeseen. Niin älytöntä et tää minityyppi jo koht seisoo tukea vasten, mamman iso tyttö.



Huomena meillä ois tarkotus mennä äitille, ja ollaan siel koko vklp. Mies menee kaverin polttareihin lauantaina, niin meillä on sitte tyttöjen vklp tiedossa. Harmi kun mun sisko ei tuu, kun ne oli kerennyt suunnitella jo muuta menoa. Muuten oltas oltu kaikki likat keskenään vklp.
Viimeks ollaan kaikki oltu yhes äitillä yötä huhtikuussa, kun oli mun synttärit ja neidin 2 kk synttärit.



Huomena myös selviää vähän meijän tulevaisuuden suhteen asioita.
Ollaan yhtä asuntoa käyty katsomassa, johon meillä oli sitte toiveita vuokranantajalle.
Eli välittäjä soittelee miten meidän toiveiden käy ja sit tehdään päätöksiä muutetaanko vai ei.
Siitä sitten, jos se tulee ajankohtaseksi.





<3A

keskiviikko 10. elokuuta 2016

6kk ikäinen muru

Maanantaina meidän rakkain prinsessa täytti jo puoli vuotta!
Huhhuuii kuinka tää aika vaan menee nopeeta. Just vasta päästiin pikku nyytin kans kotii ja nyt meillä on jo iso tyttö, eikä oo enää mamman pientä vauvaa.
Miten tässä lapsen kasvussa edes ite pysyykää mukana. Varmaa vielä kouluikäsenäkii aattelen et toinen on pikku vauva. Lapsethan on aina äitin vauvoja<3

Ja se on niin ihmeellistä kuinka hirveesti puolessa vuodessa tapahtuu kehitystä siitä vastasyntyneestä onnettomasta pikku ihmisestä, joka vaan makaa paikallaan.
Nyt täälä on yks kodin pikku termiitti joka ryömii hirveetä vauhtia paikasta toisee ja tutkii joka nurkan. Syö ja maistelee kaiken minkä käsiinsä saa.
Seuraa tarkkaavaisena mitä äiti ja isi tekee. Esim. kun teen ruokaa, hänen täytyy olla mukana nuolemassa varpaita, repimässä housunlahkeita ja yrittää availla kaappeja ja jos jääkaappi vähänkin aukeaa, syöksyä pika ryömintää jääkaappia kohti jos sitä pääsis vääntämää.
Varpaitten nuoleminen on niin kivaa puuhaa samaten piuhojen repiminen. Vaikka ne kuinka piilottais ja estäis pääsyn niihin, niin jotenkin kummasti ne pikku kätöset aina löytää jonkun johdonpätkän jota repiä ja syödä.
Hän on nyt ryöminyt reilun kk verran, että tässä ootellaa millon lähetää sitte konttaamaan.
Konttausasentoo on jo menty melkeen siitä asti ku ryömimään opittiin.
Vielä ei ihan kuitenkaa hoksaa kuinka sitte lähteä liikkeelle.
Keikkuu vaan eestaas siinä konttausasennossa.
Sit se vasta on menoa, kun tajuaa kuinka mennä.
Nyt jo saa juosta kokoajan perässä ja seurata mitä touhutaan.

Täälä on myös pikku karhunpentu joka murisee, karjuu, kiljuu ja käkättää kokoajan kun touhuaa.
Hän on kyllä niin tyytyväinen ja hyväntuulinen vauva. Aina hymyilee ja käkättää. Kaikki sanookin, että on niin hymytyttö<3
Paitsi tietenkin, kun on nälkä tai väsy niin silloin kiukuttaa. Ketäpäs meistä ei.




Huomena olis 6 kk neuvola niin tiedetään paljon tyttö kasvanut viime kerrasta.
Viime kerralla pituus oli 65,5 cm ja paino 7220g.
Vaatekoko tällä hetkellä aikalailla 68 cm ja osa 62 ja 74 menee vielä. Riippuu niin paljon vaatteen mallista.

Ja hei jes! Mä oon imettänyt tänne asti.. Vajaan 3 kk ikäsenä alko kitinä ja kauhee taistelu rinnalla ja ajattelin et mun imetys varmasti loppuu siihen. Mut ei, mä oon tänne asti päässy ja jaksanu vaan jatkaa. Ihan täysimetyksellä ei olla menty paria viime kk enää et korviketta oon antanu aina jos ollaan jossain liikkeellä ja yleensä ennen nukkumaan menoa aina korvike jotta syä hyvin vatsan täyteen.
Maidon tulo on muutenkin huomattavasti vähentyny, rinnat ei täyty enään hetkessä.
Imetän enään vain muutaman kerran päivässä ja yöllä.

Kohta loppuu siis mun imetysurakka. Oon kyllä ylpee, että näin pitkälle pääsin. Moni kaveri ja tuttu ei oo pystyny imettää ollenkaa tai maito on loppunu melkeen heti.
Itsellä ei oo ollut sitä ongelmaa. Koen ainakin itse imetyksen niin ihanana asiana ja läheisyytenä omaan lapseen, olis ollut inhottavaa jos ei olis voinut itse.
Ja se on myöskin ilmainen ruoka omalle vauvalle ja aina paras mahdollinen. Ei tarvinu pelata pullojen kanssa öisin, kunhan vaan nostaa toisen rinnalle.

Ollaan pari kk maisteltu jo vähän soseita ja nykyään kuuluu ihan jokapäiväiseen ruokailuun vähintään yksi sose. Nyt kun meillä on toi syöttötuoli niin soseitten syönti on vähän helpompaa hommaa, kun aikasemmin vauvakeinussa.
Toi uus syöttötuoli osottautu ihan suosikiks ja jos joku täälä miettii syöttötuolia voin suositella tota mikä meillä on. Ihan super hyvä! Vaikkei vauva osaa vielä ite istua, ton kanssa ei haittaa kun saa valjailla niin napakasti ja ryhdikkäästi vauvan istumaan.
Yritän vaikkapas huomenna sen kuvailla ja kertoa siitä enemmän.

Maistellaan vähän vaniljanaksuja ekaa kertaa


Semmoisia mietteitä ja juttuja 6 kk kohdalla.




<3A

torstai 4. elokuuta 2016

Maailman huonoin bloggaaja minä..

Monet teistä varmasti sielä ihmettelee ja ärsyyntyy tähän mun ailahtelevaan ja hyvin vaihtelevaan postailuuni. Enkä ollenkaan ihmettele. 

Oon monesti ajatellut: "Tänään mä istahan koneelle ja viimein kirjotan blogia"
Toisin on sitten kuitenkin aina käynyt.
Kun tyttö on ollut päikkäreillä oon tehnyt koti hommia tai ihan vaan itsekin levännyt, kun taas mennyt nukkumaan olen lähinnä vain halunnut rentoutua.

Mun mielessä on myös pyörinyt paljon asioita tän blogin tiimoilta ja minkälaisia kuvia tänne tulen lisäämään. Haluanko laittaa oman lapseni kuvia ns. koko maailman nähtäväksi?
Tää maailma on niin täynnä sairaita ihmisiä ja mä en ikinä pysty mitenkään kontrolloimaan kuka ja minkälaiset ihmiset tätä blogia tulee avaamaan ja lukemaan. Kulkeutuuko mun laittamat kuvat jonnekkin aivan väärille sivustoille?
Kuitenkin sitten sielä on teitä ihania joita oikeasti kiinnostaisi mun jutut ja varmasti haluaisi nähdä myös mun lapseni kuvia.
Vaikeaa..

Jossain vaiheessa jo ahistuin ajatuksista niin paljon, että ajattelin ettei tää blogi oo enää sittenkään mua varten.
Toissa yönä valvottuani tukkoisen nenäni kanssa rupesin taas pohtimaan asiaa ja ajattelin, et emmä kuitenkaa oo vielä valmis tästä kokonaan luopumaan.
Päätin, että ainakin nyt alkuun julkaisen kuvat niin ettei lapsen kasvot näy.
Vaikka oisin maailman huonoin tässä, mitä sitten en mä tee tätä kuitenkaan loppujen lopuksi kuin itseni takia. Jokainen meistä elää ja tekee asioita elämässään vain itsensä takia.

En nyt kuitenkaan halua potea mitään huonoa omaatuntoa tai muuta, siitä että keskityn täysillä lapseeni ja hän on elämässäni tärkeintä.
Joten toivon, että ymmärrätte.

Poistin mun vanhasta instagramista kaikki kuvat, ja tein kokonaan uuden tunnuksen, joka on yksityinen. Vanhalla tunnuksella oli niin paljon mun kavereiden ja tuttujen lisäksi kaikkea ihme seuraajia, joten näin parhaaksi tehdä täysin uuden tilin jonne voin rauhassa laittaa kuvia pelkäämättä että kaikki ihme tyypit näkevät kuvia.
Tää some on nykyään niin pinnalla ja en edes halua tietää kuinka jotku sairaat ihmiset käyttää sitä hyväkseen.
Okei, nyt alan jo kuulostaa ehkä vähän mummoutuneelta, niinku M sanoo mulle monessakin asiassa et oon kunnon mummo nykyää ja mulla on äiti mode päällä. No niin onkin, olenhan mä vastuussa tosta pienestä ihmisestä ja siitä, että hän saa kaiken rakkauden ja huolenpidon!



Kuva on huhtikuulta, pieni rakas on n. 2 kk <3





<3A

torstai 28. huhtikuuta 2016

Baby girl is here

Synnytyksestä ja muista komplikaatioista selvitty ja nyt synnytyksestä reilu 11 viikkoa.
Olikin jo kyselty mihin taas kadonnut, kun en ole päivitellyt.
Eli pahoittelut siitä, en tarkoituksella ole jättänyt kirjoittamatta.

Mun synnytys oli rankka ja raskas ja siitä toipuminen vei sen ensimmäisen kk aikaa.
Oltiin oltu reilu viikko kotona, kun jouduin järkyttävien vatsakipujen takia takaisin sairaalaan osastolle. Sielä meni sitten toinen reilu viikko ja kun vihdoin olin senverta parantunut että päästiin vauvan kanssa takaisin kotiin, oli hän jo reilun 3 viikon ikäinen.
Siinä vielä meni melkein viikko toipuessa kotona kaikesta.

Kun aloin itse olla senverta toipunut, että olisin pystynyt tänne kirjoittelemaan, meillä joutui kone korjaukseen ja sielä sitten vierähti toinen kk.
Nyt vihdoin kaikki vastoinkäymiset selätetty ja meillä rullaa arki todella hienosti tuon minityypin kanssa, joka on niin valloittava pieni prinsessa <3

Voisin tehdä tarkempaa postausta omasta synnytyksestä ja miksi jouduin takaisin sairaalaan.
Yleensä kaikkia aina kiinnostaa erilaiset synnytys kertomukset ja voisin omaani avata, mitä komplikaatioita mulla tuli vastaan.

Kuitenkin pääasia on meidän terve ja hyvinvoiva pieni tyttö vauva, joka on ton kaiken kivun ja tuskan arvoinen. Kaiken kivun keskellä vain mietin, että otan itelleni vaikka mitä kunhan hän on vaan terve.
Maailman paras asia on olla äiti, tätä en vaihtais ikinä mihinkään. Kaikki äidit varmasti tietävät tunteen ja sen rakkauden tota minityyppiä kohtaan, jota ei mikään korvaa tai voita<3





Nyt meidän minityyppi on tosiaan 11 viikkoa ja 3 päivää vanha.
Kohta jo 3 kk synnytyksestä ja voi luoja miten äkkiä aika menny ja kuinka huimasti tuo pieni rakas on siinä ajassa kasvanut ja kehittynyt. Ei meinaa ite edes pysyä tossa mukana.
Aika menee iiihan liian äkkiä.
Mistähän sais jotain kasvua hidastavaa vaikkapa maitoa tilattua :D
Sais pysyä vielä tommosena pikku vauvana pidempään!

Hän on niin uskomattoman helppo vaavi ollut ja toivotaankin että jatkuu samallamallilla<3


Palailen myöhemmin tarkemmin !







<3A


perjantai 5. helmikuuta 2016

RV 39+4

Enään muutama päivä olis jäljellä laskettuun aikaan.
Mua on nyt muutaman päivän vaivannut tajuton väsymys. 
Lounaan jälkeen oon aivan väsy ja tuntuu ettei silmät meinaa auki pysyä.
Oonkin nukkunut parin tunnin päikkärit sohvalla nyt parina päivänä. 
Kroppa ja olo tuntunut hyvin raskaalta.



Toivonkin, että tää väsymys ois jotain ennakoivaa kehon valmistautumista synnytykseen.
Oon yrittäny siivoilla joka päivä ja touhuilla jaksamisen mukaan. En kyllä oo huomannut siivoamisella olevan mitään edistystä synnytykseen.
T'änäänkin pessyt pari koneellista pyykkiä,perus keittiön jokapäiväinen siivoaminen ja vielä tässä illalla imuroin, muttei mitään vaikutusta kyllä.

Sain myös onneksi tossa eilen laitettua viimeiset pidennyksetkin päähän.
Nyt olis tukkakin huollettu valmiiksi, millä pärjätään seuraava 1-2kk.



 Alkaa jo tuntua kohta melko turhauttavalta, kun kokoajan kaikki kyselevät: "Joko jotain tuntemuksia? Onko vauva jo syntyny? Koita nyt saada se syntymään! Eikö vieläkään?" jne..
Jos tää olis mun tahdosta kiinni niin kyllä meidän prinsessa olis jo syntynyt.
Onhan se ymmärrettävää, että kaikki odottaa jo kovasti kun ollaan niin lähellä, mutta kuitenkin me varmasti ollaan ne jotka odottaa kaikista eniten, onhan hän meidän oma rakas vauva<3


Nyt ei oikein kirjoitus luista, niin palataan!
Hyvää viikonloppua kaikille <3
pus







<3A

tiistai 2. helmikuuta 2016

Päivä shoppaillessa

Tänään lähin ystävän kanssa päivällä Ideaparkiin shoppailemaan ja kiertelemään kauppoja.
Ajattelin, että nyt tulee ainakin hyvin käveltyä monta tuntia putkeen jospa vähän edistäisi pienen tuloa maailmaan. Kierreltiin kaupoilla nelisen tuntia ja sieltä tultiin vielä keskustaan käymään Kekäleessä, kun mun ystävä halus ostaa sieltä freddyt. Mentiin vielä sen jälkeen syömään nepalilaista.

Toive ajattelua, ettäkö ois mitään synntykseen viittaavaa tapahtunut. Ainoastaan pientä selkä särkyä havaittavissa ja jaloissa hiukan tuntuu kävely. Väsyttää ainakin, että luulisi unen tulevan hyvin.
 Kai mun pitää nyt vaan uskoa, ettei mitkään kotikonstit auta. Vauva tulee kun on valmis.

Ei ollut ainakaan turha shoppailu reissu. Löydettiinkin molemmat vaikka mitä osteltavaa.
Itselleni nyt en viiti vielä oikeen mitään vaatteita ostaa, vaikka kohta taas normi vaatteisiin voinkin pukeutua. Ostan uusia sitten kun niihin taas mahdun. 
Ostin itselleni yhden paidan, pari toppia, pitkän paidan, pari kynsilakkaa ja legginssit. En nyt muista oliko muuta.
Miehelle taisin löytää 8 paitaa, muutama t-paita ja loput pitkähihasia.
Vauvallekkin löytyi ihania juttuja. 
Eli kukaan ei jäänyt ilman, kaikille kolmelle löytyi jotain uutta :)


Cubuksesta nappasin pari lakkaa mukaa. Nude ja punanen.
Nyt kun en enää tällä hetkellä pidä rakennekynsiä, niin lakoille tulee kokoajan käyttöä. Vanha punanen olikin melko loppu ja nude lakkaa oon halunnu pitkää.


Parilla kerroksella tuli tosi peittävä kiva nuden sävy.
Pelkäsin ettei lopputulos oo yhtään peittävä, mut onneksi on!


Meiltä löytyi jo yks paketillinen noita samoja harsoja ja sitten valkosia.
Käytiin Name it liikkeessä ja ajattelin et ostan viel yhen paketin noita niin on ainakin reilusti, jos vauva puklailee paljon ja ei ehdi kokoajan pyykata. 
Noissa myös nätit kuosit ja ei tosiaan toi 8kpl paketti pahan hintainen, n.15e :)


H&M vauvan vaatteet on mun lemppareita kyllä. Ne ei oo pahan hintasia ja super söpöjä <3
Hennesistä siis loput. 
Vaaleanpunainen nalle takki ja housut. Sitten setti johon kuuluu body, housut ja pipo. 


Näitä molempia olin jo pari kk sitten katellu ja hypistelly tossa keskustan hennesissä, mutten kuitenkaan jostain syystä ostanu. Sitten ne olikin sieltä hyvin äkkiä loppunut.
Onneksi tuola sattui vielä olemaan jäljellä.
Vaaleanpunainen nalle asu taisi olla 14,95e & vaatesetti 9,95e 

Molemmat on musta ihan ylisöpöjä<3

Kaikki vauvan vaatteet on kyllä niin söpöjä, että ne kaikki voisi ostaa!



Vauvalla on kyllä paljon kaikkea ihanaa ja kohta varmaan enemmän vaatteita kuin meillä :D
Onhan hän ensimmäinen lapsi niin kaikki on niin uutta, ihmeellistä ja ihanaa. 
Mielummin ite ainakin oon tykänny et on kaikki hankinnat tehty ennenkun vauva syntyy niin sitten voi keskittyä vain pikkuseen eikä miettiä hankintoja tai pistää nyt tota miestä hermoilemaa tonne kaupoille et tarvii sitä tätä ja tota. Siitä ei tulis kyllä mitään :D

Vaatteitakin on joka kokoa jo johonkin 74cm asti. Ei nyt älyttömästi noita isoja mutta jo jonkun verran valmiina niitäkin. Ihan pieniä kokoja 50cm ei paljoa edes olla hankittu, kun ne on vaan niin hetken päällä. Enimmäkseen 56cm,62cm ja 68 cm kokoja.






<3A

maanantai 1. helmikuuta 2016

RV 39+0

Viimeistä viikkoa ennen laskettua aikaan viedään. 
Ei yhtään osaa vieläkään sisäistää ajatusta siitä, että oikeasti kohta odotus ohi ja mulla ei tätä masua enään oo. Tuntuu, että se on aina ollu tossa.
Vauva voi syntyä milloin vain ja sitä tässä odotellaankin kovasti milloin se hetki koittaa.

Tällä viikolla ei mennäkkään neuvolaan ollenkaan, vaan vasta viikon päästä jos ei vauvaa näy.
Mun olo on hyvä ja ei vieläkään merkkejä vauvan tulosta.
Vielä siis mennään isolla pallo mahalla toistaiseksi eteenpäin.




Vauvan liikkuminen vatsassa on ruvennut aiheuttamaan tosi pahoja vihlaisuja tuola alaosastossa.
Tuntuu aivan kuin joku tökkisi neulalla.
Neuvolassa sanottiin johtuvan luultavasti vauvan pään painosta ja liikkeen aiheuttamasta paineesta.
Onhan pää jo laskeutuneena tuonne lantioon niin ei ihme, että aiheuttaa painetta.

Yläselässä tuntuu särkyä jos pidemmän aikaa touhuaa jotain kotihommia tai muuta.
Johtuen vatsan isosta koosta ja lyhyistä käsistä, joudun tekemään kaiken yläselkä kumartuneena eteenpäin jotta ylettyisin joka paikkaan. 
Pöytien pyyhkiminen esimerkiksi meinaa olla aika haastavaa tai astioiden laitto kaappiin, kun minnekkään ei meinaa ylettyä.





Tämän päivän masukuvia.


Ostin yhden vauvakirjan jo raskauden alussa. Oon aina sitä mukaan täytelly, kun pystynyt.
Nyt alkaakin oikeestaan olla niin paljon täytettynä, ennen vauvan syntymää kuin mahdollista.
Musta ne on aivan ihania ja sitä on tosi kiva täytellä. Ei malttaiskaan oottaa et pääsee taas kirjottelee, kun baby syntyy. Siitä jää myös ihana muisto niin meille kuin sitten lapselle, kun hän on isompi.

Tilasin ifolorilta kuvia, joita oli siihen asti tullut otettua.
Liimailinkin kuvia kirjaan tossa hetki sitten.



Kun tonne vauvakirjaan ei kuvia mitenkään ihan älyttömästi mahdu, niin siitä sainkin idean hankkia ihan valokuva-albumin. Mä tykkään askarrella ja näperellä kaikkea tommosia niin heti vaan, kun on tarpeeksi kuvia tullut otettua lisää niin täytyy teettää taas uus erä.
Ja jotenkin paljon kivempi katsoa ihan paperi kuvia, eikä vaan jostain koneelta tai puhelimesta.

Tänään sitten käväsin Suomalaisessa kirjakaupassa ja mukaan tarttui valokuva-albumi ja uusi vauvakirja joka on tytölle tarkoitettu. Se on ihan erilainen, kun toi mun aikaisempi ostama ja sinne saa taas eri juttuja kirjotella. Sitä ei oikeastaan vielä voi alkaa kirjoitella, vaan se alkaa vasta vauvan synnyttyä.


Vauvan alkutaival niminen uusi vaaleanpunainen kirja ja kultainen albumi johon mahtuu 300 kuvaa.



Uusi vauvakirja pääsikin jo olemassa olevan viereen ikkunalaudalle pinniksen taakse.


Voi vitsiläinen mikä yllätys mua odotti postissa tänään. Mun ystävän oli tarkotus lähettää mulle hiusteippi postissa ja ihmettelin miks siitä tuli ilmotus, että on mennyt postiin.
Kun tosiaan kuvittelin hänen lähettäneen vaan sen hiusteipin.
Hain paketin ja paketti olikin aikamoisen kokonen. Ihmettelin et mitä muuta siel oikee on..
Kotii päästyäni avasinkin paketin ja voi että hän oli ostanut meille lahjaksi vauvan vaatteita<3
3 vaaleanpunaista bodya ja 2 pinkit pökät.

Aivan ihana yllätys mun ystävältä ja hänen äidiltä <3





Mun mies sai viime viikolla ihan huippu paidan lahjaks meijän ystävältä.
Hän oli käyny teettämässä M:lle ton paidan kun ei mistää löytäny.
Niin paras ! :D






<3A

lauantai 30. tammikuuta 2016

Raskaus fiiliksiä

Tänään mennään viikoilla 38+5.
Viimisiä viikkoja viedään ennen laskettua aikaa. Tää aika on mennyt kyllä niin vauhdilla, tuntuu ihan oudolta et kohta tää odotus on ohi ja saadaan meidän elämän parhain palkinto vihdoin tänne.
Masussa on edelleen kova vauhti päällä, ahdastahan vauvalla jo tietenkin on, kun näin lopussa mennään. Monet sanoo, että vauvan liikkeet hidastuu loppua kohti. Meillä ei ainakaan, tyttö on todella aktiivinen mönkijä. Aamut ja päivät meillä ollaan vähän iisimmin, mutta iltaa kohden alkaa sitten tosi kova myllerrys ja tuntuu välillä että kohta tullaan läpi. Jos vaikka makoilen sohvalla niin saattaa tunninkin melkeen vaan pyöriä kokoajan ja välillä rauhoittua hetkeksi ja taas alkaa kova pyöriminen. Se on kyllä hyvä vaan, niin ei tarvitse ainakaan miettiä onko vauva liikkunut ja huolestua.





Mun päivät on välillä väsyneempiä ja välillä taas pirteenpiä. Lepäilen sen mukaan, kun siltä tuntuu. Vointi on näin loppuun nähden tosi hyvä. Lukuunottamatta, ettei tässä nyt ihan hirveesti jaksa mitään erikoista tehdä tän raskaan olon kanssa. Kunnon ulkoilu lenkki tekis varmasti hyvää, mutta mulla ei oo mitään ulkoiluvaatteite, mitkä mahtuis päälle. Ja nyt tuola on aika kurjat vesisateet ollu. 

Tuntuu, että joka päivä vaan odottaa edes jotain pieniä merkkejä hänen tulostaan.
Toi mies sille joka päivä monta kertaa juttelee masun läpi ja huutelee et jos voisit jo rakas vauva tulla sieltä ulos meidän luokse. Yhtä malttamattomia ollaan kyllä molemmat.
Eilen kävi mun äiti ja sisko meillä kylässä. Hekin koko ajan halusivat masua hiplailla ja tuntea vauvan liikkeitä. Ei tuntunu vauva paljoa heidänkään jutteluista ottaneen vauhtia saapumiseen.
Seuraava kerta, kun heidät nähään onkin tämä pieni masu vauva sitten saapunut maailmaan.
Hekin ollu jo niin malttamattomia oottamaan vauvan saapumista<3





Vatsa on jo painunut varmaankin niinkin alas, kun se tässä mun pienessä kropassa on mahollista.
Neuvolassa ainakin sano, ettei se kauhean alas laskekkaan, koska keskivartalo on niin lyhyt.
Naisen vartalo on kyllä uskomaton mihin se kykenee. 
Tuola meidän masuissa vaan 9 kk aikana kehittyy uusi ihmisen alku. 

Tänään paino näytti 61,4 kg ei tosin aamu paino, vaan ruokailujen jälkeen ja vaatteet päällä.
Pientä turvotusta edelleen mitä ollut koko loppuraskaus.

Selluliittia mulle on tullut jonkuverran reisiin ja pakaroihin, en oo niistä ottanut mitään hirveetä ressiä tai paineita. Eiköhän ne siitä jossain vaiheessa karise synnytyksen jälkeen. Ja tällä hetkellä muutenkin tommonen asia tuntuu todella mitättömältä. Oma terveyden tila ja pikkusen hyvinvointi on tällä hetkellä kaikista tärkeintä, ei mikään ulkonäköön liittyvä asia.

Mun vatsan iho on kyllä venyny uskomattoman hyvin ilman raskausarpia. Jännä nähdä miten äärimmäisyyksiin se onkin valmis venymään. Välillä olo tuntuu siltä, että kohta räjähtää koko masu, kun se on niin ison kokoinen.
Ainoa arpi mikä tullut on tohon napakorun reijän ympärille. Sekin ihan oma vika, kun menin kokeilemaan joku aika korun pois oton jälkeen meneekö siitä reiästä vielä koru läpi. No eihän se reikä nyt umpeudu hetkessä, mutta hyvää se ei venyneelle iholle tehmy. Sen jälkeen muuttui tuo reikien alue ihan punaiseksi. Mitä tästä opimme, ei olis pitäny mennä sörkkimää sitä korun reikää!





Vauvan painumisen alaspäin huomaa jo, kun vatsa tuntuu ihan ylhäältä "tyhjältä" kun sitä kevyesti painelee.
Istuessa vatsasta tuleekin jo ihan kun tarjotin :D


Toimii hyvänä kynsilakka telineenä :D



...ja kaukosäädin :D


Oon aina pitänyt raskaana olevia naisia todella kauniina. Oli nainen minkä kokoinen tai näköinen tahansa, mutta jotenkin se vauvamasu vaan tekee naisesta niin kauniin ja hehkuvan.
Tietää, että sielä kasvaa pieni suloinen vauva.
Onhan se yksi elämän suurimpia lahjoja saada kantaa omaa lasta vatsassa.
Se ei kaikille ole mikään itsestäänselvyys ja siksi saakin olla erittäin kiitollinen, että meitä on siunattu tällä pienellä ihmeellä<3







Yritän nauttia vielä viime hetket raskaana olosta, onhan se ainutkertaista. Vaikka tän jättipallon kanssa eläminen raskasta onkin.
Kaikki melkeen sanonu mulle, että vaikka näin lopuilla siitä vatsasta haluiskin jo eroon mut silti sitä vatsaa tulee kaipaamaan jossain vaiheessa.
Oon kyllä nauttinut koko raskausajan, ja saankin olla tyytyväinen miten helppoa mulla ollut.





<3A