lauantai 30. tammikuuta 2016

Raskaus fiiliksiä

Tänään mennään viikoilla 38+5.
Viimisiä viikkoja viedään ennen laskettua aikaa. Tää aika on mennyt kyllä niin vauhdilla, tuntuu ihan oudolta et kohta tää odotus on ohi ja saadaan meidän elämän parhain palkinto vihdoin tänne.
Masussa on edelleen kova vauhti päällä, ahdastahan vauvalla jo tietenkin on, kun näin lopussa mennään. Monet sanoo, että vauvan liikkeet hidastuu loppua kohti. Meillä ei ainakaan, tyttö on todella aktiivinen mönkijä. Aamut ja päivät meillä ollaan vähän iisimmin, mutta iltaa kohden alkaa sitten tosi kova myllerrys ja tuntuu välillä että kohta tullaan läpi. Jos vaikka makoilen sohvalla niin saattaa tunninkin melkeen vaan pyöriä kokoajan ja välillä rauhoittua hetkeksi ja taas alkaa kova pyöriminen. Se on kyllä hyvä vaan, niin ei tarvitse ainakaan miettiä onko vauva liikkunut ja huolestua.





Mun päivät on välillä väsyneempiä ja välillä taas pirteenpiä. Lepäilen sen mukaan, kun siltä tuntuu. Vointi on näin loppuun nähden tosi hyvä. Lukuunottamatta, ettei tässä nyt ihan hirveesti jaksa mitään erikoista tehdä tän raskaan olon kanssa. Kunnon ulkoilu lenkki tekis varmasti hyvää, mutta mulla ei oo mitään ulkoiluvaatteite, mitkä mahtuis päälle. Ja nyt tuola on aika kurjat vesisateet ollu. 

Tuntuu, että joka päivä vaan odottaa edes jotain pieniä merkkejä hänen tulostaan.
Toi mies sille joka päivä monta kertaa juttelee masun läpi ja huutelee et jos voisit jo rakas vauva tulla sieltä ulos meidän luokse. Yhtä malttamattomia ollaan kyllä molemmat.
Eilen kävi mun äiti ja sisko meillä kylässä. Hekin koko ajan halusivat masua hiplailla ja tuntea vauvan liikkeitä. Ei tuntunu vauva paljoa heidänkään jutteluista ottaneen vauhtia saapumiseen.
Seuraava kerta, kun heidät nähään onkin tämä pieni masu vauva sitten saapunut maailmaan.
Hekin ollu jo niin malttamattomia oottamaan vauvan saapumista<3





Vatsa on jo painunut varmaankin niinkin alas, kun se tässä mun pienessä kropassa on mahollista.
Neuvolassa ainakin sano, ettei se kauhean alas laskekkaan, koska keskivartalo on niin lyhyt.
Naisen vartalo on kyllä uskomaton mihin se kykenee. 
Tuola meidän masuissa vaan 9 kk aikana kehittyy uusi ihmisen alku. 

Tänään paino näytti 61,4 kg ei tosin aamu paino, vaan ruokailujen jälkeen ja vaatteet päällä.
Pientä turvotusta edelleen mitä ollut koko loppuraskaus.

Selluliittia mulle on tullut jonkuverran reisiin ja pakaroihin, en oo niistä ottanut mitään hirveetä ressiä tai paineita. Eiköhän ne siitä jossain vaiheessa karise synnytyksen jälkeen. Ja tällä hetkellä muutenkin tommonen asia tuntuu todella mitättömältä. Oma terveyden tila ja pikkusen hyvinvointi on tällä hetkellä kaikista tärkeintä, ei mikään ulkonäköön liittyvä asia.

Mun vatsan iho on kyllä venyny uskomattoman hyvin ilman raskausarpia. Jännä nähdä miten äärimmäisyyksiin se onkin valmis venymään. Välillä olo tuntuu siltä, että kohta räjähtää koko masu, kun se on niin ison kokoinen.
Ainoa arpi mikä tullut on tohon napakorun reijän ympärille. Sekin ihan oma vika, kun menin kokeilemaan joku aika korun pois oton jälkeen meneekö siitä reiästä vielä koru läpi. No eihän se reikä nyt umpeudu hetkessä, mutta hyvää se ei venyneelle iholle tehmy. Sen jälkeen muuttui tuo reikien alue ihan punaiseksi. Mitä tästä opimme, ei olis pitäny mennä sörkkimää sitä korun reikää!





Vauvan painumisen alaspäin huomaa jo, kun vatsa tuntuu ihan ylhäältä "tyhjältä" kun sitä kevyesti painelee.
Istuessa vatsasta tuleekin jo ihan kun tarjotin :D


Toimii hyvänä kynsilakka telineenä :D



...ja kaukosäädin :D


Oon aina pitänyt raskaana olevia naisia todella kauniina. Oli nainen minkä kokoinen tai näköinen tahansa, mutta jotenkin se vauvamasu vaan tekee naisesta niin kauniin ja hehkuvan.
Tietää, että sielä kasvaa pieni suloinen vauva.
Onhan se yksi elämän suurimpia lahjoja saada kantaa omaa lasta vatsassa.
Se ei kaikille ole mikään itsestäänselvyys ja siksi saakin olla erittäin kiitollinen, että meitä on siunattu tällä pienellä ihmeellä<3







Yritän nauttia vielä viime hetket raskaana olosta, onhan se ainutkertaista. Vaikka tän jättipallon kanssa eläminen raskasta onkin.
Kaikki melkeen sanonu mulle, että vaikka näin lopuilla siitä vatsasta haluiskin jo eroon mut silti sitä vatsaa tulee kaipaamaan jossain vaiheessa.
Oon kyllä nauttinut koko raskausajan, ja saankin olla tyytyväinen miten helppoa mulla ollut.





<3A

4 kommenttia:

  1. Ihanan muhkea tuo sun masu!! Onnea kovasti, varmasti ihanaa päästä aloittamaan elämää pienen kanssa pian.. <3

    Mulla tuli mieleen, muistan kun otit sen sun tatuoinnin alamahaan, saisko siitä kuvia? Se on ihan ylisiisti!! Olit poistanut kaikki vanhat postaukset niin ei löytynyt enään siitä juttua.. :(

    Onko sillä tatuoinnilla joku tarina takana? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muhkea on kyllä juu :D
      Kiitos, kyllä se on aivan parasta ja sitä täällä odotetaan niin kovasti<3

      Juu kyllähän se noissa kuvissa jotenkin näkyy, mutta tällä hetkellä parempaa kuvaa mahotonta saada ison masun kanssa :)

      Sillä on tarina, mutta se on melko henkilökohtainen. Lyhyesti ase kuvastaa suojelua, turvaa ja teksti liittyy mun läheisen sairastumiseen mutta sen tarkemmin en siitä rupea kertomaan :)

      Poista
  2. Moikka! Olis kiva kuulla vähän sun raskausajan syömisistä? :) Itse olen pohtinut paljon miten raskausaikana kannattaa koostaa syömiset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voin vaikka johonkin postaukseen vähän kirjoitella syömisiä :)

      Poista